Sorrento - Pääsiäinen osa 1.

Tästä on tulossa enemmän ja enemmän matkapäiväkirja! Jos sinulla on jotain toiveita mitä muuta haluaisit lukea, laita kommentteihin tietoa niin otan asian puheeksi jatkossa. Mutta tällä hetkellä olen ollut koulussa viikot ja viikonloput matkaillut, että kerronpa paremman puutteessa Italian eri matkakohteista.

Pääsiäisreissuni käsitti silmukanmuotoisen reitin Italian länsirannikkoa alas nilkan kohdalla ja samaa tietä ylös. Tarkemmin sanottua Torino- Rooma-Napoli-Sorrento-Positano-Amalfi-Atrani-Ravello-Salerno-Napoli-Rooma-Torino. Näistä Rooma, Napoli ja Salerno olivat vain junanvaihtopaikkoja, muissa vietin joko päivää tai yötä tai molempia. Olin pakannut koko reissun matkatavarat koulurepun kokoiseen reppuun, ylläni oli sen lisäksi kerrospukeutuen paita, ohuen ohut kasmirvillaneule, huppari ja tuultapitävä takki. Repun lisäksi oli käsilaukku jossa rahat, matkaliput yms naisten käsilaukun tauhka. Halusin päästä matkalla esimerkiksi vessaan jättämättä mitään tavaraa vahtimatta junaan, ja tällä varustuksella se onnistui hienosti.

Matkatavarakokonaisuus 4 yön/ 5 päivän reissulle.

Amalfin rannikkoa kuvataan Italian kauneimmaksi, mutta pohjoisesta sinne on pitkä matka. Tein tällä kertaa matkaa yksin, kun "vakituinen matkaseurani” Michelle oli Pääsiäisen muualla. Lähdin Pitkänäperjantaina aamujunalla kohti Roomaa. Vähän jänskätti ensimmäistä kertaa yksin pidemmälle reissulle lähteä, mutta toisaalta tästä jännityksestä oli seurauksena into ja seikkailumieli, eikä niinkään selkäpiitä riipivä jännitys.

Otin Torinosta aamujunan Roomaan. Reitti oli tuttu ja meni Milanon ja Bolognan kautta. Juna oli pullollaan iloisia perheitä tai yksinäisiä ihmisiä jättimäiset folioon pakatut pääsiäismunat tai isot pääsiäiskakut käsissä. Jokapuolella kupli iloinen odotus, ihmiset odottivat pääsyään perheen tai suvun luo.

Vaihdoin Roomassa vikkelästi junaa Napoliin, jossa vaihdoin rautatieaseman pohjakerroksessa kulkevaan Circumvesuvianaan. (Napolissa en käynyt kaupungissa lainkaan ja olin asemallakin varuillani.) Junan nimi jo kertoo siitä, että Vesuviuksen ympäristössä kierrellään. Circumvesuviana on oikeastaan paikallisujuna, jolla on kolme eri pääteasemaa, minun olisi Sorrento. Pienen sekaannuksen jälkeen löysin oman raiteeni ja oman junani. Ahtauduin sisään kyytiin tupaten täyteen junaan ja pääsin nivelen kohdalle kaiteen viereen, jolle saatoin laskea reppuni. Matka taisi kestää tunnin verran ja loppupäässä vapautui jo istumapaikkakin. Meno oli meluisaa ja kolisevaa, vanha juna ja töyssyiset raiteet. Ohitimme matkalla Pompein, jonne seuraava päivänä palaisin. Iltapäivä kääntyi jo illaksi päästyäni perille Sorrentoon.

Hotelli NICE oli noin sadan metrin päässä junan pääteasemalta, joten yksin matkustavalle ihmiselle vieraassa paikassa aivan oivallinen valinta. Hotelli oli vain yhden tähden luokituksen saanut, joten vähän jännitti mitä tuleman piti. Positiivinen yllätys olikin luvassa. Huone oli oikein siisti, pihanpuoleinen (toivomukseni mukainen) kolmannen kerroksen yhden hengen huone omalla kylpyhuoneella. Hotelli sijaitsee pääkadulla, joten metelin pelossa olin ottanut puutarhanpuoleisen ikkunan - josta tosin näkyi vain rakennustelineet sateen ja laastipölyn kirjomista laseista. Mutta en ollut tullut ikkunoista katselemaan vaan kokemaan kaikkea ulkoilmasta käsin.

Näkymä hotellin kattoterassilta pääkadulle.
Illalla kävin kävelemässä kaupungilla (hyvin pieni merenrantakaupunki, ei säväyttänyt vaikka oli se ihan kiva), söin turistipyydys-kaupunginosassa ylihinnoiteltua mutta maukasta pizzaa (pizza, 2 lasia viiniä, jälkiruoka ja kahvi noin 30 e). Olin ajoittanut ruokailun siten, että ehtisin näkemään pääkatua pitkin valuvan pitkänperjantain pääsiäiskulkueen ja tämä toteutui. Mustiin hupullisiin viittoihin pukeutuneet ”kuolemat” kulkivat katua pitkin neljän hengen riveissä. Väliin tuli musikantteja ja lopuksi kuoro. Ilmeisesti kulkue kuvasi Kristuksen kuolemaa. Ja olihan kulkueessa myös lasiarkussa makaava vainaja ja lopuksi Neitsyt Maria, joka katolisessa uskonnossa on luterilaista uskoa tärkeämpi pyhä hahmo.

Kulkueen jälkeen olikin aika mennä hotelliin ja nukkumaan. Seuraavana aamuna kökötin taas Cirkumvesuvianassa kohti Napolia, puolivälissä matkaa jäin pois Pompei’n pysäkillä. Päivästä näytti tulevan kaunis. Ostin portilta kuuntelulaitteen ja kartan, jota saisin jotain tolkkua kaupungin eri osista. Pompei on todella suuri alue, onhan se oikeastaan koko kylä, eikä mitään alue. Pompei hautautui Vesuviuksen tulivuorenpurkauksen johdosta vuonna 79 tuhkaan ja vulkaaniseen ainekseen. Se löydettiin vuonna 1594 kanavan rakennustöissä, joskin kaivettiin esiin vasta alkaen vuonna 1748 - ja työ jatkuu edelleen. Ehkä vaikuttavinta käynnissä oli se, että tuon ajan tavallisia asumuksia, katuja ja koko ympäristöä ei oikeastaan olemassa. (On olemassa vielä vanhempia pyramideja tai muita vanhoja merkittäviä rakennuksia, mutta ei tällaisia tavallisen kansan asuinsijoja.)


Raunioita ja vanhoja seinämaalauksia.

Pompein asukkaita.

Vietin Pompei’ssa keskipäivän kuumat tunnit, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja piti heittää T-paitasilleen. Lämpöasteita oli varmaankin noin 20. Pitkän sateisen ja viileän Torinon kauden jälkeen lämpö, kuiva ulkoilma ja aurinko tuntuivat ihanilta. Koko aluetta en ehtinyt tai jaksanut kiertää, vaikka kolme tuntia patikoin ristiin rastiin. Söin lounaalla evääksi ostamaani sämpylää, banaania ja vettä (lounas supermarketista 1,50 e). Päätin vielä pistäytyä Vesuviuksella, vaikka näinkin lähtöhetkellä huipun olevan pilvien sisällä. Joko menisin nyt tai en ollenkaan, joten valinta oli helppo.

Nousimme ensimmäiselle tasanteelle tavallisella bussilla ja jatkoimme siitä neliveto-turbobussilla (epätieteellinen oma nimitykseni kulkuneuvolle) ylös yhä jyrkkenevää tulivuoren rinnettä. Tulivuori on oppaan mukaan täysin miinoitettu erilaisilla purkausta ounastelevilla sensoreilla, mutta tuleva purkaus silti huolestuttaa evakuoinnin kannalta; asuuhan tulivuoren välittömässä läheisyydessä satojatuhansia ihmisiä. Turbobussin jälkeen oli turvauduttava apostolinkyytiin. Puin kaikki vaatekerrokset ylleni (T-paidan päälle huppari ja hupullinen tuultapitävä takki, käsineet) ja lähdimme tarpomaan sumussa ja viimassa. Olimme oikeammin sanottuna pilvessä, emmekä sumussa. Vulkaanista ainesta olevan ”kallioreunaman” takana avautui sumuinen näkymä - sumuun. Siellä se Vesuvius oli, kävi kova viima ja kosteus tiivistyivät iholle ja vaatteisiin vesikerrokseksi, mutta mitään kraatteria ei sinänsä näkynyt. Oli jotenkin aavemainen tunnelma, kiersin kraatterin reunaa itsekseni ja seisoin sumussa. Epätodellinen tunnelma.
(kuvia tulossa)
Vesuviukselta palasin Circumvesuvianalla takaisin Sorrentoon, jossa kävin illallisella. Selvisin puolet halvemmalla kuin edellisenä iltana, illallinen ilman jälkiruokaa 14e. Painelin aika aikaisin hotellille ja nukkumaan, jalat olivat väsyneet päivän käyskentelystä. Seuraavana aamuna matka jatkuisi. Päätin että pääsiäispyhien ollessa kyseessä en yritä selvittää bussien lähtöä etukäteen. Ajattelin että saisin kuitenkin todennäköisesti väärän ajan lähdölle. Menisin asemalle ja menisin seuraavaan bussiin, joka lähtee kohti Positanoa.