Ystäväni Päivi saapui viettämään kauan kaipaamaansa lomaviikkoa Italiaan. Olin valinnut meille ex-cursioksi viikonloppureissun ulkomaille, eli San Marinoon. San Marino on lähellä Italian itärannikkoa, jonkin verran Veneziasta etelään, mutta ei kovin alas. Jos tiedät missä päin sijaitsevat rantalomakohteet Rimini, Riccione ja Cattolica, olet San Marinon suunnassa.
Nuo kolme mainitsemaani kohdetta kävimmekin ihan ensin Päivin kanssa katsastamassa. Pienessä tihkusateessa ja viileässä ilmassa eivät näyttäneet mitenkään houkuttelevilta. Paljon hotelleja ja vähän nähtävää. Tuli mieleeni jonkinlainen esikaupunkialue. Sieltä löytyi myös viehättäviä kohteita, esimerkiksi Cattolican vanha kaupunginosa, mutta ei mitään erityistä miksi juuri sinne kannattaisi Italiaan tullessa suunnata.
San Marinoon pääsee kätevämmin muualta Italiasta hankkiutumalla ensin esimerkiksi junalla Riminiin ja ottamalla sieltä bussin San Marinoon. En ollut selvitellyt aikatauluja etukäteen, koska arvelin lyhyen bussimatkan järjestyvän melkein milloin vain. Näin kävikin, San Marinon bussi lähtee Rautatieaseman edustalta Burger Kingin edestä. Voit ostaa lipun etukäteen tai maksaa myös suoraan kuljettajalle (menolippu 4,50e, menopaluu 9e).
San Marinossa ei ilmeisemmin ole juuri muuta nähtävää kuin valtion nimeä kantava kaupunki. San Marinon kaupunki on rakennettu kukkulan laelle ja se on kokonaisena kaupunkina Unescon maailmanperintökohteita. Pinta-ala kaupungilla ei ole suuri ja sen ehtii kiertää ja nähdä yhdessä päivässä. Yövyimme vanhan kaupungin muurien sisäpuolella hotellissa yhden hengen huoneissa, jotka saimme edullisesti Agodan kautta (Titano Hotel, Contrada Del Collegio, 31, San Marino, San Marino). Hotelli olikin aivan loistavalla paikalla ja ihan mukava, ainoana miinuksena oli Päivin huoneen pinttynyt tupakan haju, olimmehan varanneet non-smoking huoneet. Koin saman Genovassa, joten ilmeisesti vanhoja tupakoivien huoneita muutetaan kevyellä siivouksella non-smoking huoneiksi.
Näköalat kaupungista olivat hulppeat. Joka suuntaan näkyi alhaalla polveilevia matalampia kukkuloita ja laaksoja. Tuli jotenkin mieleen hobittien kylät. San Marino oli kaunis, puhdas, hyvin hoidettu ja erityisesti venäläisten turistien suosioissa. Meidän vierailumme ei osunut sesonkiaikaan, joten saimme liikkua aika väljissä vesissä.
Kaupungissa on vanhoja restauroituja ”torneja” ja linnamaisia rakennelmia, jotka olivat hyvässä kunnossa ja vierailtavissa yhdellä lipulla. Vaelsimme läpi jokaisen rakennelman, kiipeilimme ja kurkistelimme huimista kallion kielekkeistä eri suuntiin. Kävelimme katuja ja kujia ja teimme ostoksia. Ostin euroja (San Marinon rahoja joita ei juuri saanut muuten käsiinsä kuin ostamalla), postimerkkejä ja Fiat 500:n. Ferraria himoitsin, mutta siitä puuttui toinen sivupeili, joten päätin ostaa Torinossa valmistetun auton. Autosta huolimatta palasimme kahden yön jälkeen bussilla alas Riminiin…
San Marinosta johti myös köysirata alas pieneen kylään ja kävimmekin siellä. Köysirata on lähinnä huviajelua varten eikä niinkään hyötykäytössä - ainakaan turisteille. Ruoka oli hyvää ja kaupungissa oli mukava rauhallinen tunnelma. Vanhan linnan pihalla filmattiin italialaista elokuvaa, joka sijoittui jonnekin ritariaikaan ja saimme katsella linnasta pihalla meuhaavia ritareita ja heidän miekkataisteluitaan. Olisiko enää autenttisempaa atmosfääriä voinut toivoa?
Seuraavassa kuvakavalkadia reissusta. Kaikki alaspäin otetut kuvat ovat siis kaupungista käsin alaspäin otettuja ja kaikki tasamaalta näyttävät kuvat ovat itse kaupunkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti