Pizzalla eilen illalla 15 peri-italialaisen ihmisen kanssa, joista 4 puhui englantia. Olin kyllä lukenutkin että ihmiset eivät juuri puhu englantia, mutta silti se yllätti. Mutta kaikki on aina selvinnyt italia-englannilla ja käsillä elehtimällä. Tuntuu kuin olisi pieni lapsi kun yrittää pähkäillä sanojen merkitystä ja sulloa niitä jonnekin kielivarastoon aivoihin. Muistan yli 20-vuoden takaa jotain espanjan alkeista ja nämä kielethän ovat hyvin samanlaisia. Muutamia tunteja ehdin myös syksyllä ottaa, mutta liian edistyneiden ryhmässä, joten vähän hämärän peitossa on nämä ihan alkeetkin. Mutta sanoja peräkkäin kokeilemalla on tullut ihan hyvä. Katselin italialaisten kommunikaatiota ja totesin että ihmiset puhuvat NIIN koko kehollaan. Varmaan vatsalihakset ovat kipeitä kaiken sen kommunikaation jälkeen: koko vartalo elää, koukistelee, suoristuu, venyy ja kutistuu sanoja säestämään. Äsken kävin pitkän keskustelun vuokraemäntäni kanssa kun kävin esittäytymässä hänelle (oikein sydämellinen pieni vanhempi italialaisrouva) ja ymmärsimme yllättävän hyvin toisiamme, en oikein osaa sanoa miten se on mahdollista, hän ei osannut sanoa englanniksi kuin "rum" (room), joten minähän tunsin noin 10 sanan sanavarastolla itseni oikein kielitaitoiseksi. Vein hänelle tuttavani laatiman listan tavaroista joita pyydämme heitä hankkimaan ja hän oli oikein ilahtunut että pyysin keittiötarpeita (leipäveitsi, kattila, leikkuulauta, juomalaseja veitsiä jne).
Aamupäivän olen viettänyt etsimällä kuntosalia ja parin-kolmen tunnin seikkailun jälkeen se löytyi! Nyt täytyy vielä pohtia raskiiko ottaa kalliin jäsenyyden kun ei oikein tiedä kuinka paljon ehtii tässä treenaamaan. Mutta ehkä se on kuitenkin parasta ottaa joka tapauksessa, kun ei oikein muuta mahdollisuutta treenaamiseen ole. No, otin kävelysauvat mukaan ja ajattelin koluta niiden kanssa puistoja ja joenvarsia, mutta voimatreeniä tarvitsee myös. Keho huutaa jo endorfiineja.
Kävin bussilla keskustassa ja toivon että se riittää, että minulla on se pieni kuukausikortti taskussa, kun en osaa sitä mihinkään laitteeseen työntää. Täällä kuukausikortti nollautuu aina kuun 28 pv, ja viikon lippu alkaa aina maanantaista, joten laskeskelin että on silti edullisempi tai suunnilleen sama ottaa kuukausilippu tähän vajaaseenkin kuukauteen, ei tarvitse yhtään miettiä vaan voi tulla ja mennä millä välineellä milloin ja minne huvittaa.
Mikä täällä on ihanaa, on kauppakulttuuri. Leivän (ja viinin) ostat leipäkaupasta, toisessa kaupassa myydään leipää ja juustoa, on lihakauppoja parmankinkkuineen, on piskuisia sekatavarakauppoja ja paljon toreja ja niin edelleen. Kaupunki on jotenkin elävä ja persoonallinen, kun asioidaan pienissä kaupoissa henkilökohtaisella palvelulla. Täällä ei näy yhtään tavarataloja (paitsi se pieni jonka löysin eilen ydinkeskustasta), ei ole ostoskeskuksia. Tai ehkä jossain on olemassa automarketteja, mutta täällä niitä ei näy eivätkä ne ole näivettäneet tätä pienyrittäjyyttä. Siinä on jotain tavattoman viehättävää.
Iltapäivään on taas ehditty, kamala nälkä. Täällä kotona on pullollinen kivennäisvettä ja yksi aivan korpuksi kuivunut sämpylä ja juustoa. On siis aika lähteä ylös etsimään jotain kivaa ruokapaikkaa. Nam! (kuvat latautuvat niin hitaasti että saan tänne ehkä yhden kuvan päivässä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti