Ho bisogno degli analgesici/degli antibiotici.

(Tarvitsen särkylääkettä/antibiootteja.)

26.1.2013
Ensimmäinen kokonainen kouluviikko on takana ja monta kurssia on jo alkanut. Yksi lukukausi muussa kuin oman tieteenalan oppilaitoksessa on todella ammatillisesti tajunnanräjäyttävä kokemus. Vaikka tämä on Torinon yliopiston osana oleva johtamisen oppilaitos, täällä opetus ei ole vain yhden tieteenalan näkökulmasta. Kolme kurssia kielikurssin lisäksi on nyt alkanut, joten puhun niistä. Vielä ei ole kokonaisvaltaista kokemusta kaikista.

Johtamisen kurssi Business management and leadership competencies on kurssi, jossa on tarkoitus saada mukaansa toisaalta itselle sopivat työkalut ja toisaalta ottaen huomioon oman alansa vaateet. Opiskelemme teorioita ja perusteita ja harjoittelemme ryhmässä eräänlaisena roolipelinä erilaisia tilanteita ollen välillä alaisena, välillä tarkkailijana ja välillä johtajana. Näiden teorioiden ja harjoitteiden perusteella on tarkoitus kehittää itselle sopiva ”oma johtamistapa”. Vaikka puhutaan johtamistavasta, se ei tarkoitta sitä, ettei näitä oppeja voisi soveltaa myös alaisena ollessa, työskennellessä erilaisissa työryhmissä ja yhteisöissä. Tässä kurssissa minulla on haasteena sellainen englannin kieli, johon en ole tottunut. Toisaalta osa kielestä on ymmärrettävää, uusia sanoja oppii koko ajan ja asioita pystyy varmasti oppimaan, vaikka ei ymmärtäisikään sataa prosenttia lukemastaan / kuulemastaan. Opettajana meillä on italialainen professori. Hänen englantinsa on taatusti erinomaista, mutta jostain ilmeisesti artikulaatioon liittyvästä syystä hieman vaikeasti ymmärrettävää ja hänen käyttämänsä termistö on aika vaikea ajoittain.

Social Structure & Personality kurssilla tutustumme kiteytetysti siihen, miten asuinpaikka, sukupuoli, rotu, perhe yms. vaikuttaa siihen, mitä me olemme ihmisenä ja miten me toimimme erilaisissa tilanteissa. Tämän otin johtamisopintoja tukevaksi kurssiksi, koska haluan mahdollisimman laaja-alaisen näkökulman aiheeseen kun kerran siihen on mahdollisuus. Tämän kurssin tieteenala on sosiologian ja psykologian näkökulma ja opettajana meillä on amerikkalainen sosiologian professori, joka vierailee täällä tämän lukukauden. Hänen englantinsa on hyvin ymmärrettävää, koska hän haluaa huomioida eurooppalaiset opiskelijat, jotka opiskelevat vieraalla kielellä kaikin tavoin. Lukuaineisto koostuu erilaisista verkossa olevista sosiologian artikkeleista, jotka ovat varmasti haastavia ymmärrettäviä, mutta meiltä ei-englanninkielisiltä oletetaan kuulemma 25 % ymmärrystä luetuista teksteistä ja englantia puhuvilta 50 %. Lohdullista!

Italian culture kurssilla aloitamme observation (tarkkailu) harjoituksilla. Laadimme raportteja tekemistämme tarkkailuista ihmisten käyttäytymisestä, heidän motiiveistaan käytökselle, yritämme päästä heidän päänsä sisälle ajatusmaailmaan pelkästään tarkkailemalla vieraita ihmisiä erilaisissa ympäristöissä: baareissa, piazzoilla, lounaalla, puistoissa yms. Jatkossa tulemme tutustumaan erilaisiin kulttuuri-ilmiöihin ja niiden vaikutukseen yhteiskunnassa: uskonto, rikollisuus, perheyhteisöt jne. Tällainen ensikäsitys minulle aiheesta tuli. Meitä opettaa Italialainen professori joka on suorittanut yliopisto-opintonsa Englannissa ja asunut siellä kymmenen vuotta, mutta palannut sitten Italiaan. Hänen englantinsa on erinomaista, mutta samalla selkeää ja ymmärrettävää minulle.

Kielikurssi jatkuu edelleen, olemme tavanomaisen opiskelun lisäksi pitäneet jo yhden pienen esitelmän kertomalla itsestämme luokalle sadalla sanalla ja tämä esitelmä piti opetella ulkoa. Sen lisäksi meillä oli ensimmäinen kolmesta tentistä eilen. Sekä esitelmä että tentti menivät hyvin, mutta olinkin opiskellut italiaa täällä joka ilta. Italian opiskelu on siis kivaa ja raskain mielin luovuin kielikurssin kakkososasta ja lopetan kielen opiskelun helmikuun loppuun. Tämä siitä syystä, että opiskelu vaatii tosiaan lähes jokailtaista tankkaamista ja veisi kohtuuttomasti aikaa pois näiltä muilta aineilta. Ajattelin että italiaa voin jatkaa Suomessakin, mutta nämä muut kurssit ovat aivan ainutkertaisia.

Miksi siis tuollainen otsake tälle kertomukselle? Sain aikamoisen flunssan heti maanantaina ja olen tässä kärvistellyt koulussa sen kourissa koko viikon. Nyt on niin tukossa korvat ja pään kaikki ontelot, että harkitsen antibioottikuurin aloittamista. Kuten aikaisemmin kerroin, jos voi olla kultakin kurssilta pois vain yhden kerran lukukaudessa, sitä ei ole syytä käyttää ensimmäiseen räkätautiin.

Koko viikko on siis mennyt opintojen kanssa, eilen illalla kävin Eijan kanssa vähän tuulettumassa. Menimme tähän lähelle aperitiivolle (eli juoma ja ruokaa seisovasta kylmästä pöydästä kuudella eurolla.) Eilen oli kreikkalainen pöytä katettuna ja söimme siitä vatsat täyteen. Sen jälkeen siirryimme joen toisella puolella olevaan ”pianoravintolaan”, jossa Eijan tuttu muusikko esiintyi jonkun toisen kanssa piano ja laulu-koonpanolla siten että molemmat lauloivat vuorotellen tai yhdessä. Teeman oli erilaiset tunnetut ikivihreät amerikkalaiset kappaleet, esimerkiksi Springsteenin The River tuli ensimmäisenä mieleeni, toinen oli (Tom Jonesinko se on), ”Sex bomb”, ja muutkin oli tunnettuja, mutta enempää en juuri nyt muista.

Olen tottunut yksin ulkona syömiseen. Alkuun se tuntui jotenkin kiusalliselta, kun meni aina uuteen paikkaan yksin. Oli joskus vaivaantunut olo. Mutta nyt olen jo tottunut siihen ja nautin ihmisten ja henkilökunnan tarkkailemisesta. Tulee mieleen vastaavantuntuisia tilanteita Suomessa, missä on suuressa seurassa, mutta ei jaksa osallistua keskusteluun. Katselen ihmisten mekkalointia ja kommunikointia ja olen löytänyt myös muunlaista italialaisuutta, kuin rönsyilevän käsillä puhumisen. Välillä näkee myös seurueita, jotka voisivat olla suomalaisia. Keskustellaan hillitysti, ollaan välillä hiljaa. Osa näistä seurueista näyttää olevan ylimmistä yhteiskuntaluokista (asenne, vaatetus, asusteet, kampaukset), mutta näitä löytyy myös paikallispizzeriasta keskiluokkaiselta näyttävissä seurueissa.

Keskustelimme Eijan kanssa myös näiden nuorten rikkaiden naisten olemuksesta Italiassa. Eija kertoi mietteitään ja minä lisään tähän vähän omaani lisäksi. Ovatko he vain kauniisti laitettuja kuoria upeissa vaatteissa? Keitä he oikeasti ovat ja mitä ovat heidän intohimonsa? Ovatko he asettaneet itsensä ikään kuin objekteiksi omaan elämäänsä? Elävätkö he elämäänsä omasta näkökulmastaan vai esimerkiksi miesten näkökulman kautta? Tarkoitan tällä sitä, että ovatko he laittaneet elämänsä sellaiseksi, että he mahdollisimman paljon miellyttäisivät miehiä ja ikään kuin ajattelevat elämäänsä eteenpäin miesten näkökulman kautta? Mitä he itse haluavat ja toteuttavatko he näitä omia halujaan. Tässä on oikeastaan valtava liuta kysymyksiä (menee hyvin Italian kulttuurin kurssiin eilinenkin ilta) ja jätän nämä roikkumaan ilmaan pohdittavaksi voiko asia olla näin, pitääkö tämä lainkaan paikkansa ja millä perusteella tämä voisi olla totta. Sen verran lisään vielä, että Eijan mukaan täällä on valtava naisten välinen kilpailu ja tämän vuoksi esimerkiksi hänellä kesti nuorena vuosia saada naispuolisia ystäviä, osaltaan Torinolaisen melko suljetun yhteisön vuoksi mutta osaltaan varmasti myös vaalean pohjoisen kaunottaren ulkomuotonsa vuoksi. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin vaikenen Torinosta ja jatkan opintojani. (PS: kuvat tulevat myöhemmin)