Dove trovo una fermata degli autobus / mistä löydän bussipysäkin?

10.1.2013
Tarkoitus olisi kirjoitella vaihto-opiskelulukukauden tapahtumia, kokemuksia, tunnelmia ja ajatuksia blogin muotoon. Jotta kiinnostuneet voivat lukea ja tulevat vaihtoon lähtijät voivat katsoa onko tämä varoittava esimerkki ”älä tee näin” -tyylinen vuodatus, vai löytääkö täältä jotain sovellettavaa omiin tarpeisiin. Samalla haluan itselleni jäävän jonkun vähän harmaita muistikuvia paremman koosteen tästä ajastani täällä. Kuitenkin minulle olla aikuisopiskelijana vaihdossa on ainutkertainen kokemus.

Tarkoitus ei ole matkablogin tapaan kirjoittaa päivittäin tai edes säännöllisesti, vaan oikeastaan ajan, mielihalun ja tarpeen mukaan.

Ehkäpä tästä kaikesta alkuvaiheen alkuhämärästä, sekoilujen keitaasta ja epätietoisuuden suuresta sammiosta on hyvä ammentaa sellaista kokemus-kertomusta, joka sitten ajan mittaan muutoin vaipuisi taustalle ja unohduksiin, koska aika tulee kultaamaan muistot. Mutta ei sentään ensimmäisenä iltana jaksa enempää, päivä alkoi herätyksellä klo 04 ja sen jälkeen on ollut yhtenäistä menoa yli 16 tuntia, joten jätän suosiolla ajatusten kirjaamiset ensimmäiseen viikonloppuun. Hyvää yötä!

11.1.2013
Matka alkoi tosiaan klo 04.40 Pasin kyytimänä lentokentälle ja kohti Köpistä Norwegianilla. Matkatavarat (45 kg yhteensä)! menivät suoraan Milanoon. Köpiksessä kun tulin ulos koneesta kenttärakennuksen, niin Milanon lähtöportti oli ihan vieressä. Hetken mietin että mitäs nyt kun boarding pass oli vain Köpikseen asti, mutta kysymällä sekin selvisi: sain kortin portilta. Vaihto oli lyhyen odotuksen takana ja kone tuli puolityhjänä Milanoon etuajassa. Kaikki matkatavaratkin tulivat lähes ilman odotusta ehjänä perille. Kentällä odottelin reilun tunnin bussin lähtöä Torinoon. Junakin olisi mennyt, mutta päätin tällä kertaa tulla bussilla kun olin sitä etukäteen ajatellut.

Bussilippu ostetaan lentokentän aulasta (matkatavaroiden saamisen ja tullin jälkeen), siellä on lipunmyyntitoimisto. Hallista kun poistuu ovesta numero 7 pääsee lähelle bussipysäkkiä numero 18 jolta bussi Torinoon lähtee. Pysäkissä lukee kohdekaupunkien nimet, joten löydät ne helposti. Bussikuski tulee avaamaan matkatavaratilat ja hänelle ilmoitetaan pysäkki jolla jää pois (Corso Vittorio, päätepysäkki) ja hän näyttää mistä luukusta laittaa tavarat sisään. Paikkoja ei ole varattu (nekin voi halutessaan varata ennalta) ja istua voi minne vain. Bussi ajaa suoraan pysähtymättä Torinoon ja pysähtyy kaksi kertaa eri puolilla kaupunkia ennen tätä asemaa. Matka kestää kaksi tuntia.

Minulla oli sellainen luxus odottamassa, että olin tutustunut ennalta täällä asuvaan suomalaiseen naiseen ja hän tuli minua vastaan. Hän myös kommunikoi asunnon vuokraajien kanssa, jotka eivät puhu englantia. Tämä oli aivan kuin taivaan lahja ja tunsin oloni oikein turvalliseksi.

Huone on kiva ja kivalla sijainnilla. Kolme metropysäkkiä ydinkeskustaan ja saman verran sitten on matkaa toiseen suuntaan opinahjooni eli Scuola Amministrazione Aziendaleen (SAA). Suomalainen tuttava sanoi, että se koulu on kuuluisa, korkealaatuinen, arvostettu ja aivan Italian huippuja laadussaan. Olipa sitten hyvä valinta minulta, puolivahingossa kun oli löytynyt.


Kaikki on kunnossa, oli kiva että vuokraemäntä/isäntä näki että minulla on täällä kulttuurin tunteva ystävä, joten enää ei niin pelota heidän taholtaan huijatuksi tuleminen. (Tämä ei ole mitään henkilökohtaista heitä kohtaan vaan tervettä epäluuloa kaikkien lukemieni tarinoiden vuoksi) Huone tai asunto täällä käsittää pienen eteisen jossa vaatekaappi, huoneen, jossa parisänky ja pieni keittonurkkaus kaasuliedellä ja jääkaapilla, pieni pöytä ja erillinen wc/suihkutila. Arvioin että koko studio olisi 20 neliötä ja tämä huone ehkä 15. Parisänkyhän nyt vie melkein koko tilan, eli tämä on vähän kuin hotellihuone. En kaipaa isompaa tilaa, tämä tuntuu aivan riittävältä. Rakennus on pieni itsessäänkin ja tässä on nähdäkseni neljä vuokra-asuntoa ja jossain täällä pihapiirissä asuu vuokraemäntä, mutta en ole selvillä missä. Koko rakennus sijaitsee sisäpihalla ja sijainti on erittäin rauhallinen, liikenteen melu ei kuulu tänne. Muuten esimerkiksi pihalta kuuluu kaikki puheäänistä lähtien tänne sisälle eli seinät tuntuvat olevan äänieristykseltään ”ei-suomalaiset”. Olen ensimmäisessä kerroksessa, mutta en katutasossa, vaan yhdet portaat ylös.

Ensimmäisenä iltana tuttava kutsui minut käymään luonaan kartan kanssa, jotta hän näyttäisi paikkoja. Kävinkin ensin ostamassa kirjakaupasta kartan, leipäkaupasta sämpylöitä ja juustoa välipalaksi. En loppujen lopuksi löytänyt annettuun osoitteeseen ja otin taksin. Kaupunki on iso, korttelit neliöitä, joten sinänsä ei pitäisi olla vaikea suunnistaa. Erilaisia pääväyliltä näyttäviä katuja on paljon eikä missään ole korkeaa maamerkkiä jonka avulla voisi suunnistaa. Aina voi suunnistaa kun tietää missä joki on, mutta eipä se minnekään näy, joten näin alkuun on suunnista aika sekaisin... Ilman karttaa olisi aivan hukassa.

Kävelin puoli yhdeksän aikaan kotiin muutaman kilometrin matkan ja sen onneksi löysin silloin tällöin karttaa tsekkaamalla. Sai kulkea aivan rauhassa eikä pelottanut, mitä nyt sellaista outoutta ensimmäisenä päivänä yksin vieraassa kaupungissa. Sellaista normaalia outoa oloa oli, vähän ikävä perhettäkin. Ensimmäisenä iltana oli osittain matkaväsymyksen vuoksi sellainen hetki, että ihmettelin mitä minä täällä oikein teen, uutta outoa ja pelottavaa kaikki, mutta seuraavana aamuna siitä tunnelmasta ei ollut tietoakaan.

Tänään kävelin aamusta läheisen Po joen varteen, joka on kaunista puistoaluetta. Puut ovat toki lehdettömiä, mutta keväällä on varmasti kaunista. Onnistuin löytämään GTT toimiston, josta sain ostettua erilaisia matkalippuja julkisiin kulkuneuvoihin (bussit, ratikat ja metro) itseäni ja tänne tulevia vieraitakin varten, ostin lisäksi paikallisen pre-paid puhelinkortin. Kävelin ja ihmettelin ydinkeskustaa. Kauniita taloja, aukioita, palatseja, kävelykatuja, pikkukujia jne. Mutta kaupunki on tosiaan isompi kuin mitä odotin. Kyllä täällä viikon varmaan pyörisi ihan kevyesti niin että joka päivälle riittäisi uutta katsottavaa. Kävin kahvilassa juomassa capuccinon ja ihana suklaajäätelön. Kävin ensimmäisessä näkemässäni tavaratalossa (täällä on enemmän pieniä kauppoja, puoteja ja kioskeja) ostamassa vedenkeittimen ja pientä tarvitsemaani tavaraa ja tulin metrolla kotiin. Sainkin aikaa menemään puoli neljään asti iltapäivällä ja nyt olen jo jalat väsyksissä sängyn päällä lepäilemässä ja kirjoittelemassa.


Sain kutsun täksi illaksi pizzalle jonnekin 15 naisen joukkoon (mitähän siitäkin tulee? Ääntä, luulen!) :-D joten on varmasti hauska elämys tulossa tälle illalle. Tämä suomalainen on asunut täällä 30 vuotta ja ollaan suunnilleen ikätovereita. Iloinen välitön ihminen, joka tuntuu ja kuulostaa aivan suurpiirteiseltä peri-italialaiselta... Aivan ihana että on tällainen tuttavuus. Ei siinä, että olisi tarkoitus häntä koko ajan täällä rasittaa, mutta tämä alun apu on aivan kuin taivaan lahja. Ja toisaalta pääsee näkemään tätä kaupunkia vähän sisältä päin hänen kanssaan. Hän on erittäin innostunut kulttuurista ja sosiaalisesta elämästä, joten varmaankin pääsen hänen kanssaan jonnekin tapahtumiin mitkä muuten menisivät minulta ohi.

Tällaisissa tunnelmissa siis täällä, vähitellen pääsemässä sisään tänne ja aika hyvää vauhtia, olenhan ollut täällä vasta vuorokauden. Eilinen koti-ikäväkin hellitti ja tuntuu kivalta olla täällä. Onhan täällä monenlaista haastetta ja opiskelu vasta sitä lisää tuokin, mutta sitä vartenhan minä olen täällä, että saisin tämän kokemuksen kaikkineen. Tämä etukäteen tulo oli hyvä ajatus, ehdin tulla sinuiksi alustavasti kaupungin ja kulttuurin kanssa ja sitten vasta tutustua kouluun, ettei kaikki tapahdu aivan yhtä aikaa. Sellaiset ovat ensimmäisen vuorokauden tunnelmat siis Torinosta. (Niin, ja jos ihmettelet otsikon lausetta, poimin sen matkasanakirjani käännösfraaseista, vaikka en noin hienosti asiaa kysynytkään)