Bergamo - città alta

Bergamon kaupunki jakautuu kahteen: alakaupunkiin (città bassa) ja kukkulan laelle rakennettuun yläkaupunkiin (città alta). Yläkaupunki on todella vanha (kuinka vanha - ei koskaan selvinnyt), mutta Venezia on ympäröinyt kaupungin muurein jo 1500-luvulla, muurein, jotka olivat siellä edelleen. Majoituimme Pasin kanssa yläkaupungissa sijaitsevaan B&B majoitukseen ”I Ghiri”. Majoituimme perheen kodin yläpuolelle, rauhallisella paikalla sijaitsevaan suuren talon yhteen huoneeseen. Olimme ainoat majoittujat ja olimme saaneet suurimman huoneen eikä jaettu kylpyhuonekaan tuottanut harmia. Majoitus oli erittäin hyvä, huone siisti ja valoisa. Kodikkuuden tunnun toi Ikea räsymatoillaan ja huonekaluillaan, aivan samoin kuin viime reissullamme Malesian pienellä Pangkorin saarella. Kyllä maailma on käynyt pieneksi!

Bergamossa satoi lunta ja ilma tuntui kylmältä, olimmehan Alppien kainalossa ja kukkulan laelle rakennetussa vanhassa kaupungissa. Vanhan kaupungin pienillä kaduilla oli hyvin tunnelmallista kävellä ja tunsi olevansa aika kaukana tavallisesta elämästä. Lumisade teki maisemasta satumaisen. Kävelimme kaupungissa ristiin rastiin tuntikausia ja kurkistelimme pariin kirkkoon. Lämmittelimme lämpimän vin Brulen äärellä (kuin glögiä) ja jatkoimme taas matkaa. Olimme tulleet sinne päivällä Milanosta (Torinosta tunnin junamatka Milanoon pikajunalla ja Milanosta tunnin junamatka paikallisjunalla Bergamoon), josta bussikyydillä yläkaupunkiin, joten aikaa oli koko iltapäivä ja ilta. Söimme syrjäisessä majapaikkamme läheisessä trattoriassa, joka täyttyi vähitellen illastajista. Halusimme paikallisia herkkuja, joten alkupalaksi söimme leikkelelautasen (salameja ja kinkkuja). Pääruuaksi otin kania paikalliseen tapaan ja Pasi otti pitkään haudutettua possua. Lisäkkeiksi valitsimme grillattua polentaa ja salaattia. Jälkiruuaksi otimme vaniljajäätelöt ja kahvit. Juotavana oli pullo paikallista valkoviiniä (valikoiman kallein, 13 e pullo). Ruuat juomineen maksoivat noin 55 euroa kahdelta hengeltä.




Seuraavana päivänä ostimme vuorokauden Bergamo-kortit, joilla menimme paikalliseen historialliseen museoon, kellotorniin ja luonnontieteelliseen museoon. Kävimme ylämäkeen kiipeävällä pienen junan ”Funicolarin” kyydillä ”Colle san Vigilio” kukkulalla, josta oli aivan ihanat näkymät joka suuntaan. Harmaasta päivästä huolimatta Alpitkin näkyivät.

Lauantaina palasimme kotiin Torinoon. Sunnuntaina loskasta ja sateesta huolimatta kävelimme tuntikausia ympäri kaupunkia. Alkuillan vietin lukien tulevan viikon tentteihin, jotka odottavat Italian kulttuurin ja sosiologian aineista. On ensimmäinen kerta kun teen tentin englannin kielellä, joten kyllä jännittää miten tässä oikein pärjään. Eihän aineiden ymmärtäminen ole ollut aivan mutkatonta, varsinkaan aineissa jotka ovat tieteenalaltaan kaikkiaan aivan uusia, kuten esimerkiksi sosiologia minulle on. Mutta jospa jotain asioita osaan esseekysymyksiin kertoa, niin olen ihan tyytyväinen. Kuitenkin tiedän oppineeni asioita, vaikka en niitä sitten lopulta osaisi tentissä oikein sanoiksi pukea. Sehän se tässä aikuisopiskelussa lopulta on tärkeintä: mitä tietoja ja taitoja täältä tuon mukanani, ei niinkään se todistus.

Vielä eräästä erilaisuudesta kotimaahan verrattuna on kirjoitettava: suolan käyttö jalkakäytävillä. Suolaus on täällä todella perusteellista, sitä holvataan suomalaisittain ajateltuna valtaisia määriä liukkauden torjuntaan jalankulkuväylillä. Toisaalta liukkaus kyllä torjutaan, toisaalta tulee mieleen mikä lienee tilanne juomaveden suhteen: kuinka paljon suolaa siellä jo lienee?


Suolaa ja lunta!