Jälkimietteitä ja jälkiviisauksia

26.5.2013
Kotimatkalla

Ihana lukukausi vaihto-opiskelun merkeissä on takana. Todistus on saatu ja kaikki kurssit suoritettu. On kotiinlähdön aika. Vaikka kuinka oli mukavaa, ihanaa, kivaa, vaihtelevaa, matkustelua, hyvää ruokaa, sai uusia ystäviä ja sai kokea kaikkea uutta - on silti ihana palata kotiin. Koti on siellä missä sydän on, on kliseinen sanonta, mutta niin se vain on totta. Mitä reissussa on tullut opittua, sitä on vähitellen näissä kirjoituksissa jo tullut kerrottua. Eniten on tullut opittua omasta itsestä. Etukäteen selkeältä ja helpolta näyttävät asiat osoittautuivat joskus todella hankaliksi, mutta kaikesta selvisi. Aivan kaikesta. Tämä valoi luottamusta myös tulevaan; kaikki järjestyy.

Mitä tekisin toisin, jälkiviisaana? Päättäisin vaihtoon lähdöstä oikein hyvissä ajoin, jotta ehtisin opiskella maan kieltä etukäteen. Menihän se näinkin, eri lailla sompaillen milloin milläkin kielellä, mutta vaivattomammin selviää arkitilanteista jos osaa kieltä. Torinon tapauksessa siis italiaa. Samalla kykenee myös puhumaan enemmän paikallisten ihmisten kanssa. Minä päätin vaihdosta reilu puoli vuotta ennen vaihtoon lähtöä ja intensiivikurssin peruuntumisen vuoksi kielitaito pelkällä jatkokurssin puolikkaalla jäi vajaaksi lähtiessä. Siitä syystä tuli mennä alkeiskurssille paikan päälle ja puoli lukukautta on rajallinen aika oppia uutta kieltä. Alkeet kyllä, mutta keskusteluun olisi tarvinnut enemmän.

Toinen asia, mitä tekisin toisin, olisi erilainen varmistelu: onko nyt kaikki lomakkeet jätetty, ovatko ne jätetty oikeaan paikkaan. Kuukautta ennen opintojen loppumista kyselisin valmiiksi kaikki menettelyt mitä tulee vielä tehdä ennen pois lähtöä. Itse jätin viime tippaan ja erinäisistä syistä ilmassa oli lievää paniikkiakin. Kaikki kuitenkin lopulta selvisi parhain päin. Nöyrä asenne ja myös verkostoituminen ja ihmissuhteiden merkityksen ymmärtäminen oli apuna, koska lopulta juuri ihmiset hoitavat ja selvittelevät erilaisia tilanteita ja asioita. Asiat eivät hoidu itsestään asioina, vaan ihmiset hoitavat niitä.

Kolmas asia on terveydenhuollon käytänteiden perinpohjainen selvittäminen heti paikalle tullessa, terveenä. Olin virheellisesti olettanut, että kyllä paikallinen YTHS ja terveyskeskus auttavat tarvittaessa, mutta en osannut odottaa, että eivät ne toimi samalla tavalla kuin kotosalla. Tiedon saanti eri vaihtoehdoista oli myös hyvin vaikeaa. Esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollon toimistossa ei ollut ketään englantia puhuvaa henkilöä, kun sinne kipeänä otin yhteyttä. Terveydenhoito sinänsä oli kyllä hyvää, kunhan systeemiin ensin pääsi sisään.

Muuten tein kaiken aika lailla omista lähtökohdistani ja omista toiveistani lähtien. Toivoin perheeni vierailevan luonani usein ja tämä toteutui. Silloin kun he olivat käymässä, mentiin heidän ja yhteisten toiveiden pohjalta, jos sellaisia oli. Olimme ajoittaneet näkemiset perheen kesken oikein (alkuun harvemmin ja lopussa tiheämmin). Elin carpe diem asenteella, kävin ennakkoluulottomasti erilaisissa paikoissa, tutustuin erilaisiin ihmisiin ja tartuin tilaisuuksiin. Olen tyytyväinen kokemukseen kokonaisuutena. Aika oli vielä etukäteen odotettua rikkaampaa ja olen äärettömän kiitollinen perheelleni, joka soi minulle tämän mahdollisuuden. Kiitos.

Kiitos teille jotka kävitte luonani, skypetitte, tekstailitte, piditte yhteyttä facebookissa tai blogissa. Tiedän että monet olivat ajatuksin mukana, vaikka eivät käymään päässeetkään. Tekin olitte monesti ajatuksissani, vaikka en niitä ajatuksia tänne laittanutkaan. Käyn kirjoittamassa vaihtoraportin Itä- Suomen yliopistoon, joka on verkossa nähtävänä muiden vaihtareiden raporttien tavoin. Saan sähköpostiini ilmoituksen, jos käytte kommentoimassa tai kysymässä jotain tätä kautta. Autan mielelläni jos kokemuksestani jotain apua on. Kaikille aikuisopiskelua ja/tai vaihtoa harkitseville, heitän rohkaisevan kehotuksen: lähde jos voit. Carpe diem - tartu hetkeen. Suunnittele, mutta elä hetkessä. Et tule katumaan kokemusta, et palaa kotiin tyhjin käsin. Meni niin tai näin, olet oppinut ja kokenut matkalla valtavasti, etkä vähiten itsestäsi. Vaikeudet vasta opettavatkin, joten toivo niitäkin matkallesi. Tartu rohkeasti hetken tuomaan mahdollisuuteen, elä joka hetkessä, elämä on tässä ja nyt. Kiitos kaikille lukijoille, tutuille ja satunnaisille vierailijoille.

Mari

PS: Kaikki opintoni ulkomailla hyväksiluettiin maisterin tutkintooni - kokkauskurssia myöten. Opinnot siis valmistuivat ja vaadittavat pisteet täyttyivät. Valmistumisen hetki koitti pari viikkoa paluuni jälkeen. Blogi on muutamaa valokuvaa vaille valmis sekin.