(lisää kuvia tulossa)
Laskeuduimme Catanian lentokentälle jo aamuyhdeksältä. Meillä on täällä varattu ensimmäisen yön hotellihuone Taorminasta. Odottelemme parhaillaan lentokenttäbussin lähtöä Taorminaan. Täällä näyttää menevän busseja moniin itärannikon kaupunkeihin suoraan lentokentältä.
Bussimatka Taorminaan oli hyvin kaunis, sininen meri välkehti auringossa, pienet kaupungit ja kylät vuoristossa täplittivät maisemaa. Taormina on pieni kylä noin 200 m merenpinnan yläpuolella serpentiinitien päässä. Hotellimme (Elios) on bussiaseman lähellä hyvällä ja rauhallisella paikalla. Itse hotelli on vanhahko ja puutteitakin löytyy, mutta henkilökunta on erinomaisen ystävällistä ja palvelualtista. Merinäköalallinen huone maksaa ylimmästä kerroksesta maksaa 79e. Huone on tilava kolmen hengen huone pienellä parvekkeella.
Päätimme sääennusteen vuoksi lähteä heti ensimmäisenä päivänä valloittamaan Etnaa; luvassa oli aurinkoinen pilvetön päivä. Etnallakaan ei ollut pilviä, vaikka se yli 3 kilometrin korkeuteen kurkottaakin. Siellä puhalsi reipas pohjoistuuli ja keli oli mitä mainioin. Ensin nousimme bussilla Nicolosin kylän läpi, ylös ensimmäisille kraatereille asti. Nämä kraaterit ovat purkautuneet viime vuosikymmeninä ja valuttaneet laavaa alas vuoren rinteitä. Tulivuoresta tulee itselleni mieleen ensimmäisenä rakenne, jossa on suuri kraateri vouren korkeimmalla kohdalla. Etnan ollessa kyseessä, tämä ei pidäkään paikkaansa, vaan vuoresta on noussut useita kraatereita eri aikoina.
Nousimme kuuden hengen köysiratahyteillä edelleen ylös vuoren rinnettä seuraavalle tasolle. Siellä oli mm. talviset hiihtohissien ylätasanteet. En tiennytkään että Etnalla voi lasketella! Ylätasanteella lähdimme edelleen ylös 2950 metrin korkeuteen eräänlaisilla bussin ja jeepin välimuodolla. Tie oli aurattu lumeen jota peitti musta tuhkakerros. Lumi oli paikoin kolmenkin metrin korkuinen tien pinnasta. Ylhäällä lähdimme kävelemään hyytävässä pohjoistuulessa mustaa vulkaanista kraaterialuetta. Kiersimme esimerkiksi vuonna 2001 purkautunutta kraateria, josta nousi edelleen höyryjä ja kaasuja maapallon uumenista. Etnan vulkaaniset maisemat olivat todella hienot. Korkein kohta ei ollut kaukana, se hohti auringossa eri väreissä; rikinkeltaisena, raudanpunaisena ja hiilenmustana, nousten reilut 300 metriä meidän kohtaamme ylemmäs.
Taormina elää pitkälti turismilla. Kylä on hyvin kaunis, jopa niin sievä että osa taloista vaikuttaa kulisseilta. Oikeita taloja ne kuitenkin taitavat olla. Joka puolella on portaita Amalfin ranikon kylien tapaan. Portaat, parvekkeet ja ikkunat ovat täynnä ruukkuistutustuksia, varsinaisia pihoja ei ole. Muutama piazza on rinteeseen tehty, kadut ovat varsinkin päiväaikaan täynnä kuljeskelevia turisteja ja heitä saalistavia kauppiaita. Myymälät ovat muutakin kuin pelkkää turistikrääsää, esimerkiksi erilaista keramiikkaa olisi kovasti tarjolla. Tarominan varsinainen turistikohde on kreikkalainen teatteri, jossa emme kuitenkaan käyneet. Kävimme myöhemmin samanlaisessa.
Taorminan yläpuolella partaikkojen ja jyrkänteiden jälkeen löytyy vielä erikoinen kivikattoinen kirkko (erikoisuutena siis kirkon sisäkatto, jossa kallionlohkareet roikkuvat kirkonpenkeissä istuien yläpuolella aika pelottavan näköisesti). Näkäalat korkeuksista ovat hulppeat merelle ja toisiin pieniin kyliin, korkein kohta on arvioni mukaan noin 300-400 m merenpinnasta.
Taorminasta lähdimme kahden yön kuluttua Siracusaan. Suomessa siitä taidetaan käyttää enemmän englantilaista Syracuse kirjoitusasua muistuttavaa Syracusa -nimeä, mutta italiaksi se on todella Siracusa. Sen nähtävyyksinä ovat mm. arkeologinen alue, kreikkalainen amfi-teatteri, katakombit ja luolastot. Eri aikakausina erilaisessa käytössä olleet rakennelmat olivat peräisin reilusti ennen ajanlaskun alkua. Kävimme esimerkiksi illalla kreikkalaisessa teatterissa, jossa esitettiin klassista teatteria ja sinä iltana tragediaa nimeltä Antigone. Ilta viileni ja teatterissa kieppui ja puhalsi valtava hiekkaa pyörittävä tuuli. Osa hiekasta nousi itse teatterista ja sen ympäristöstä, osa saattoi olla peräisin saharasta asti. Lopulta meidän oli pakko lähteä pois ennen esityksen loppumista, koko iltaisen hiekkapuhallus-käsittelyn jälkeen olimme aivan jäässä. Kiersimme myös läpi arkeologisen alueen, kävimme papyrus-museossa ja kahden eri kirkon alapuolella sijaitsevissa katakombeissa, joita on käytetty hautakammioina 300- ja 500- vuosisadoilla. Sen jälkeen ne ovat olleet roomalaisen vesijärjestelmän osia (mielenkiintoinen ajatus) ja Napolin maanalaisten osien tavoin, toisessa maailmansodassa pommisuojina.
Siracusan viehättävin osa on Ortigia, erillinen saari joka yhdistyy mantereeseen kahdella lyhyellä sillalla. Sieltä löytyi vähemmän viehättävääkin seutua, minne ensin kävelimme. Löysimme pian pieneltä saarelta barokkityylisen koristeellisen Duomon, sen edustalla olevan piazzan ja mukavia pieniä ostoskatuja. Kävimme lounaalla Sicilia in Tavola nimisessä Lonely Planet matkaoppaan suosittamassa pikkuruisessa ravintolassa. Ravintola tarjoaa yksinkertaista sisilialaista ruokaa, ruokalistalla oli paljon meren eläviä. Minä söin pastaa makeilla kirsikkatomaateilla, juustolla ja basilikalla, Pasi otti pastan tuoreilla anjoviksilla. Ruoka olki hyvää ja erittäin yksinkertaista.
Vaihdoimme jälleen kaupunkia ja tulimme yhdeksi yöksi Cataniaan, De Curtis Palace (ovenpielessä luki B&B Curtis) nimiseen yöpaikkaan. Paikkaao li todella vaikea löytää, kaikkia katuja ei oltu merkitty karttaan ja kaupungin pohjakaava ei ollut mitenkään yksinkertainen ja selkeä. Harhailtuamme enemän ja vähemmän ympyrää, löytyi lopulta Curtis niminen katu ja tämä yöpaikka. Kyseessä vaikutti olevan tavallinen kerrostalo. Kerostalossa oli jotain erikoista, periaatteessa se oli hyvin kaunis, portaikko kiersi ympäri suurta porrashuonetta, seinät olivat kauniin punertavat, portaat marmoria ja massiivisen takorautaiselta näyttävän kaiteiden koristamat. Samalla se onnistui olemaan likaisen ja rähjäisen näköinen, kuin asukkaidensa hylkäämä talo. Huoneemme oli viiden hengen huone, arviolta 30 neliömetriä asuintilaa. Sisustukseltaan huone oli 1970 -luvun tyylinen, lattiaa ei oltu pesty aikoihin. Kaikki oli kuitenkin muuten ehjää, toimivaa ja siistiä. Meille oli kertynty vähän Agoda-pisteitä ja maksoimmekin huoneesta noin 30 euroa yöltä, joten siihen nähden kaikki oli mainiosti.
Kuvassa Bellinin teatterin koristellista julkisivua Cataniassa.
Catanian kävimme kiertämässä pienellä kaupunkijunalla. Kaupunki oli hyvin ylpeä säveltäjä Bellinin kotikaupunkina ja hänelle oli pystytetty muistomerkkejä ja hänen nimeään kantava upea muurein rajattu puisto oli kaupunkilaisten käytössä. Siellä saattaa olla joku rakennuskin (entinen kotipalatsi?), mutta tätä en selvittänyt. Kävimme kierroksen lisäksi Duomossa, joka oli upea, kuten kaikki Italian Duomot. Catanian historiaan on vaikuttanut suuresti 1600-luvulla satunut Etnan purkaus, jossa kuoli noin 12 000 henkeä ja kaupunki käytännössä tuhoutui. Pieniä jäänteitä kreikkalaisesta teatterista ja roomalaisesta amfiteatterista oli edelleen nähtävissä. Tämän jälkeen kaupungin merkittävät rakennukset olivat pääosin yksin Giovanni Vaccarinin suunnittelemia.
Kävimme syömässä Bellinin teatterin takana pienellä kujalla sijaitsevassa Trattoria di De Fioressa Mamma Rosannan valmistamaa ruokaa. Erikoisuutena siellä oli Sisiliassa paljon syöty Pasta Norma niminen annos, johon kuului tuhtia tuorepastaa, ohuita paistettuja munakoison siivuja, tomaattia, ricotta juustoa ja tuoretta basilikaa. Se oli todella suussasulavaa. Ehkäpä kokin taidot mitataan siinä, miten hän pystyy tekemään yksinkertaisimpia ruoka-annoksia maistuviksi? Monesti esimerkiksi tomaatit tai tomaattipohjaiset kastikkeet tuntuvat tuottavan tympeitä tai teollisen makuisia annoksia, mutta tässä ei ollut sitä vikaa. Ruoka oli ehdottomasti yksi parhaimpia kulinaristisia elämyksiä koko Italian reissulta. Samoin toisena elämysravontoloina pitää mainita Taorminan kaksi ravintolaa: Rosticepi pääkadun pohjoispäässä ja Malvasia saman kadun eteläpäässä.
Sisiliassa ja Napolissa syömiemme ruokien perusteella voimme todeta, että me pidämme enemmän eteläisen Italian keittiöstä pohjoiseen verrattuna. Erot eivät ole suuria, mutta jotain ratkaisevaa eroa niissä kuitenkin löytyi etelän hyväksi. Istumme tätä kirjoittaessani Catanian lentokentällä matkalla kohti pohjoista: kotimaan lennolla Torinoon. Sisilian käynti jäi jotenkin "viiden päivän vilkaisuksi" ja jätti ehdottomasti halun palata. Tämän käynnin perusteella on hyvä suunnitella seuraavia Sisilian kohteita - jonnekin hamaan tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti