16.5.2013
Juna kiitää tältä erää viimeistä kertaa halki Piedmonten, riisipeltojen täplittämän Lombardian, Emilia-Romagnan maaseudun, Toscanan kukkuloiden, Lazion (ja Rooman!) ja pienten maatilojen ja kylien täplittämien Campanian. Torinossa on vaihteeksi satanut vettä tauotta kaksi vuorokautta. Huoneeni alkoi kostumaan ja viilenemään, eikä mitään ollut tehtävissä kun keskuslämmitys on jo pois päältä. Onneksemme olemme varanneet matkan etelään. Olemme nimittäin opintojen loppumisen jälkeisellä lomamatkalla mieheni kanssa. Ensin menemme Napoliin viettämään muutamia päiviä. Odotuset ovat monisuutaiset. Toisaalta Napolissa täytyy olla jotain hyvin kaunista, mutta vastakohtana jotain hyvin rumaa. Ajatus mafian bisneksien rikastuttamisesta omalla osallistumisella ei tunnu kivalta. Mutta ehkä Campaniasta ei löydy bisnestä, jossa mafia ei tavalla tai toisella olisi mukana, yritystoiminnan lonkerot ulottuvat yhteiskunnan jokaiselle tasolle; jätteiden kuljettamisesta politiikkaan ja kirkkoon. Parasta siis olla liikaa ajattelematta asiaa, ehkäpä varkaiden ja ryöstäjien vältteleminen olisi aiheellisempaa ajateltavaa.
Napoli on Italian tiheimmin asuttua seutua. Rautatieasemaa lähestyessä näkymä muistuttaakin jollain tapaa aasialaisten suurten kaupunkien rakennuskantaa: korkeita rakennuksia tiheässä, täyttä, sekasortoista. Odotan löytäväni kaupungista myös kauneutta, vaikka en vielä iedä millaista se tulee olemaan. Olen kuullut napolilaisen laulutrion esittämiä kappaleita kotiseutujensa kauneudesta ja jatkuvasta kaipuusta takaisin. Ei kai sellaisia lauluja kijoitettaisi ilman syytä?
Miltä nyt tuntuu: opinnot ovat ohi? Jossain vaiheessa sairastelukierteessä kevättalvi tuntui loppumattoman pitkältä. Kun tervehtyi ja pääsi maaliskuussa kunnolla kevään odottamisen vireeseen, kaikki tapahtuikin kovin nopeasti. Viimeiset tentit ja esitykset alkoivat lähentyä, sitten tulivat ja menivät. Kaikki lopulta loppui hyvin nopeasti. Minulle on vielä epäselvää tulenko saamaan todistuksen opinnoista kotiin vai joudunko hakemaan arvosanoja jostain paikan päältä. Toivon ensimmäistä, koska paluulento on jo ostettu eikä kesäkuussa täällä pistäytyminen tällä hetkellä tunnu yhtään hyvältä ajatukselta.
Eilen palasimme koululta Eataly -lounaan jälkeen asunnolle ja puin sanoiksi ajatukseni. Minusta tuntuu että palaan tänne takaisin. En tiedä mihin tunne perustuu, ehkäpä vaan kaupunkiin niin kotiutui, että tuntuu mahdottomalta ajatus ettei sinne enää koskaan palaisi. Voihan olla että joku kontakti ja ihmisiin tutustuminen joskus poikii jotain uutta. Niinhän se yleensä on, että tapahtumat on mahdollista jälkikäteen ketjuttaa jollain tavalla. Olen tavannut jonkun ihmisen, käynyt jonkun keskustelun, saanut jonkun ajatuksen joka on johtanut jonnekin. Siellä paikassa taas uusi tapahtumien, ajatusten ja ihmisten ketju johtaa uuteen muutokseen ja niin edelleen. Koko elämä taitaa koostua satunnaisten tapahtumien ja kohtaamisten johtamista uusista tapahtumista. Kaikki ei taidakaan olla ihan omia päätöksiä, vaan sattuman oikkujen satoa.
Ylipäätään jos leikkii ajatuksella, että palaisi Italiaan tietyksi ajaaksi uudelleen itse valitsemaani paikkaan, niin minne palaisin? Todennäköisesti asettuisin vähän etelämmäs ja lämpimämpään tai ylemmäs vuoristoon selkeästi kylmempään. Alppikylään, Toscanaan tai siitä etelämmäs. Torino-Milano-Venetsia korkeuden ilmasto ei ole aivan ihanteellinen. Olen jo aiemmin kertonutkin kylmistä ja märistä talvista. Haluaisin joko kunnon talven jossain alppikylässä tai selkeästi leudomman ja lyhyemmän talven etelämpänä.
Ilmastosta huolimatta voi todeta että olen pitänyt Torinosta, kovasti. Mitä tulen eniten kaipaamaan kotioloissa? 1) Kahvilakulttuuri on ehkä ehdoton ykkönen. Sekä kahvilakulttuuri, jossa näitä pieniä yksilöllisiä kahviloita, joissa myydään aina hyvää kahvia, itsetehtyä leipiä tai leivonnaisia ja monissa myös jäätelö ja suklaa ovat itsetehtyä. Kahviloiden jälkeen tulee 2) ruoka. Jään kaipaamaan Torinon pizzaa, joka ei ole pääsääntöisesti lainkaan niin rasvaista kuin Suomessa. Pastaruuat yhtä kakki ovat yleensä aina hyviä, koska pasta on useimiten tuoretta. Ruuan raaka-aineita saa ostettua pienistä liikkeistä talojen kivijaloissa ja kaikki ihmiset käyttävät näitä liikkeitä. Raaka-aineet ovat tuoreita ja niillä on menkkiä. Hinta ei ole mikään "erikoisliikkeen hinta" vaan näitä ostoksia kykenee tekemään osapuilleen samoilla hinnoilla kuin marketeissakin.
Jokin jyrkkyys ja jäykkyys puuttuu myös jokapäiväisestä elämästä, vaikkakaan moni asia ei suju samalla tavalla kuin Suomessa. Olen seurannut italialaisia seurueita eri tilanteissa ja heissä on kyllä jotain elämäniloa, seurallisuutta ja sosiaalisuutta, jota suomalainen löytää vasta humalassa. Ikävä kyllä häpeän suomalaista itäeurooppalaista alkoholikulttuuriamme. Ehkäpä jokin puuttuva sosiaalisuus tai elämänilo jättää tilaa alkoholin humalahakuiselle juomiselle, joka italiasta näyttää ainakin näkyvämmin puuttuvan. Viiniä Italiassa on tarjolla joka puolella ja aina, mutta Italian alkoholinkulutus on silti paljon pienempi kuin Suomen. En tarkoita yli-ihannoida Italiaa ehdoitta ja puhun hyvin yleisellä tasolla kansojen välisistä eroista, en yksilöiden välisistä eroista. Mutta tämä ero on todella nähtävissä ja listallani nimettynä vähän epämääsäisesti 3) elämänasenne/sosiaalinen kulttuuri. Seuraavalla sijalla tulevat 4) kaupungit yleensä. Löytyykö mistään muualta näin vanhoja ja kulttuurisesti rikkaita kaupunkeja meni minne hyvänsä? Ei ainakaan verrokkimaastani Suomesta.
Mitä taas en tule kaipaamaan? Seuraavat tulevat siinä järjestyksessä kuin tulivat mieleeni. 1) Tiettyä asioinnin hankaluutta, byrokratiaa ja ajoittaista palveluasenteen puuttumista. Vaikka kaikkia niitä löytyy Suomestakin, niin silti olen monesti huomannut ajattelevani, että skandinaavisella tavalla hoidettuna tämäin asia hoituisi juohevammin. 2) Turistimassoja. Ne varmasti tuovat paikallisille ihmisille tuloja, mutta samalla ne lohduttomasti pilaavat sen kaupngin, eikä sitä voi mitenkään korvata. Mitä pienempi paikka, sen pahemmin turismi sitä pilaa. Siitä syystä ehkä Rooma on alempana listalla kuin vaikkapa Venetsia, Murano, Burano ja Firenze. Turismi tuo mukanaan erilaisia negatiivisia ilmiöitä: enemmän kerjäläisiä, krääsäkauppiaita, korkeampia hintoja ja huonompaa ruuan laatua. Liukuhihnapalveluita. Erilaista infrastruktuuria joka on rakennettu nimenomaan turisteille. 3) Torinon ilmastoa, joka on tämän kuvaamani lisäksi myös yllättän saasteinen. Ilmeisesti alpit ja muut vuoret muodostavat maljamaisen tilan, jonne teollisuuden ja liikenteen saasteet jäävät pienhiukkasineen paikalleen eikä ilma pääse vaihtumaan. 4) Korruptoitunutta yhteiskuntaa, läpinäkyvyyden puutetta monissa toiminnoissa ja järjestäytynyttä rikollisuutta joka on yhteiskunnnan jokaisella tasolla ja jokaisella toiminnassa osana, eräänlaisena yrityksenä muiden yritysten joukossa tai sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti