16.5-19.5.2013
Historia lyhyesti: Napoli on perustettu ennen ajanlaskumme alkua ja siellä ovat hallinneet mm. kreikkalaiset ennen Rooman valtakunnan kukoistusta. Sen jälkeen se on ollut bysanttilaisten asuinsijana, sitten itsenäisenä herttuan hallitsemana ja sen jälkeen sulautettuna kahden sisilian kuningaskuntaan. 1500-luvulla se on ollut osa espanjalaisten hallitsemaa aluetta ja pääkaupunkina kahden sislian kuningaskunnalle. Tämä aikakausi loppui vuonna 1861, jolloin Garibaldi yhdisti Italian eri alueet yhdeksi kuningaskunnaksi. Tänä päivänä kaupungissa asuu noin miljoona asukasta, noin 3,5 esikaupunkeineen.
Saavuimme rautatieasemalle ja hotellimme piti olla aseman läheisyydessä. Netistä tulostetun kehnohkon kartan avulla sen löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Rautatieaseman läheisyydessä kaupunki ei esittele parhaita puoliaan. Korttelit ovat likaisia ja roskaisia, talot rähjäisiä. Ihmiset ovat kuka mitäkin. Harhailimme rinkan ja repun kanssa lähes ympyrää kiertäen kunnes löysimme perille. Meitä odotti miellyttävä mutta vanhahko Mercure hotelli. Hotellin hinta-laatusuhde on hyvä, Agodan kautta 2 hh huone oli noin 50e/yö. Hotelli on siisti, kylpyhuoneet ovat uusittu. Miinuksena huoneiden kokolattiamatto, joka on erittäin elämää nähnyt. Ilmastointi toimi ja huone oli puhdas ja siisti. Se ajoi loistavasti asiansa yösijana.
Ensimmäisenä iltapäivänä suunnistimme kaikkien 'epämääräisimmille kulmille' pikkuruisiin kujien halkomiin espanjalaiskortteleihin (Quartieri Spagnoli). Matkalla sinne joimme kahvit meluisan ja leveän Corso Umberto I:n varrella. Espanjalaiskortteileissa asui perus-napolilaista työväenluokkaa, ei varakkaimmasta päästä. Jonkin aikaa kierrettyämme totesimme, ettei ehkä kannata härnätä kohtaloa enempää ja siirryimme via Toledolle, jota voi kutsua paremmaksi kauppakaduksi. Kiertelyn jälkeen menimme enemmän hienostoalueelle, rantabulevardille syömään pizzaa Rosso Pomodorossa.
Seuraavana päivänä päätimme kierrellä kaupungilla opaskirjan ja kartan kanssa ja käydä katsomassa joitain edellispäivästä katsomatta jääneistä must -paikkoja. Suuntasimme ensin katsomaan via Nolanan aamutoria, missä myytiin lähinnä raakoja tai elossa olevia meren eläviä perheenemännille ja ehkä pieniin ravintoloihinkin. Via Nolana on Napolin vanhimpia keskiaikaisia katuja. Napolilaista Centro Storicon (historiallisen keskustan) katuelämää ei voi verrata mihinkään muuhun näkemääni Euroopan kaupunkiin, se on aivan omaa laatuaan. Ihmiset eroavat Pohjois-Italian asukkaista monella tavalla. Naiset, miehet ja lapset ovat meluisia, eloisia, kovaäänisiä ja suurieleisiä. Lapset potkivat palloa minne mahtuvat, aikuiset juttelevat toisilleen ja jokaisessa kadunkulmassa kokoontuu joku ukko-kööri. Autojen torvet soivat, kaikki ajoneuvot liikkuvat äkkipikaiseen tahtiin minne mahtuvat, skootterit ja moottoripyörät puikkelehtivat uskomattomalla taidolla liikenteen joukossa. Kaikenikäiset näkyvät ajavan skoottereita ja joskus kyydissä on koko perhekunta. Näin erään torvikonsertin päättyvän siihen, että astutaan ulos autoista selvittämään asiaa huutamalla ja käsimerkein. Huudetaan vihaisena ja kiivastuneena, mennään takaisin autoihin ja jatketaan matkaa renkaat ulvoen. Tässä tempperamentissa ei varmaan mitään tunteita jää patoutumaan.
Katukuvan pukeutuminen on rennompaa eikä aivan yhtä tyylitietoista kuin pohjoisessa. Ihmiset ovat pääsääntöisesti lyhyempiä ja monet myös pulleampia kuin pitkät ja laihat Torinolaiset. Jotkut naiset pukeutuvat korostetun naisellisesti, käyttävät rimpsuja, rusetteja ja tiukkaa vaaleanpunaista trikoota - vartalonmuodosta tai iästä riippumatta. Näkee myös monenmnoista rentoa tavallista pukeutumista. Ehkä hieman kärjistäen sanoen tyylissä on jotain rahvaanomaisuutta pohjoiseen verrattuna. Jotkut nuoret miehet ovat latinalaiseen tapaan hyvin tietoisia ulkonäöstään.
Poikkesimme muutamissa kirkoissa. San Lorenzo Maggioren kirkossa nainen oli polvistunut Marian patsaan eteen rukoilemaan. Kyyneleet valuivat pitkin kasvoja, eikä tunnetta tuntunut haittaavan se, että hänen kännykkänsä soi kesken rukouksen muutaman kerran. Nainen suuteli kiihkeästi ja kovaäänisesti moiskauttaen Marian helmoja, teki ristinmerkkejä ja poistui kirkosta suuresti huojentuneena. Näin selvästi hänen uskonsa auttavan tilanteessa, mikä ikinä se sitten olikaan.
Osallistuimme 1,5 tunnin pituiselle maanalaiselle kävelykierrokselle Napoli Sotterranea, jossa kävimme "Neapoliksen" tuhansia vuosia vanhoissa maanalaisissa kerrostumissa, jossa sen aikainen vesihuoltoverkosto oli toiminut. Näimme mm. alhaalta käsin aukot, joista asukkaat olivat nostaneet juomavettä yläilmoihin. Toisen maailmansodan aikana tiloja oli käytetty pommisuojina ja sieltä olivatkin tuhannet napolilaiset saaneet suojaa pitkien pommitusten ajaksi. Alimmillaan olimme 35 metriä maan alla. Kaupungin kreikkalaisten, roomalaisten ja napolilaisten rakentaminen kerrostui vähä vähältä ylemmäs ja on nostanut etäisyyttä vesivarantoihin, joka aikoinaan oli vain noin 16 metriä. Kävely oli mielenkiintoinen (ei sovi ahtaanpaikan kammoisille sopiva eikä hyvin leveille ihmisille, joskin kaikkein kapeimpiin reitteihin ei kaikkien tarvitse osallistua). Kuulimme oppaan tarinointia monelta eri kantilta historian eri ajoilta.
Kaupungilla kävelyn ja kirkkoihin kurkistelun jälkeen nousimme Funicolarilla (eräänlaisella ylämäkimetrolla) erään kukkulan laelle. Laella oli Castel Sant'Elmo niminen tähdenmuotoinen linnoitus. Linnoitus on espanjalaisten rakentama 1500-luvulta. Sitä on käytetty sotilaallisen alinnoituksena loistavan sijaintinsa avulla, mutta myös sotilaallisena vankilana aina 1970-luvulle asti. Linnoituksesta avautui upeat 360 asteen näkymät niin Napolinlahdelle, Vesuviolle kuin kaupunkialueellekin. Päivä oli kirkas ja kuvasimme loputtomasti upeita maisemia. Keskellä linnoitusta oli taidemuseo, näytti olevan italialaista maalaus- ja veistostaidetta perinteisestä moderniin tyyliin.
Kolmantena päivänä lähdimme käymään Vesuviolla, minä jo toista kertaa tänä keväänä. Viimeksi pääsiäisenä käydessäni tulivuori oli jäätävän kylmän sadesumun peitossa ja näkymä kraatteriin oli pelkkää sumua. Tänään ilma oli aurinkoinen ja Vesuvio paistatteli kiipeämisen jälkeen helteisessä auringossa ja näytti meille suuren kraaterinsa. Mitään höyryjä tai tuhkaa sieltä ei noussut, vaan näkymä oli hyvin viattoman ja vaarattoman näköinen. Kiersimme puoli kierrosta kraaterin reunaa, kaiken mitä kiertää sai. Joka kohdasta kraateri näyttätyi hieman erilaisena.
Alas päästyämme kävimme Ercolanon (engl. Herculaneumin) kaupungissa, joka on Pompein tapaan kaivettu näkyviin vulkaanisen kiviaineksen alta, jota sinne satoi Vesuvion purkauduttua lähes 2000 vuotta sitten. Pompeinkin ylös kaivamisessa oli työtä kun vulkaanista ainesta oli päällä pari metriä. Voi vain kuvitella arkeologien työsarkaa Ercolanon kimpussa, kun massaa oli enimmillään 16 metriä! Ercolanon esiin kaivettu ja tutkittu osa on noin 4,5 hehtaaria, vaikka kaupunki on arviolta 20 hehtaarin suuruinen ja tuhoutumisensa aikaan 4000 ihmisen asuttama. Vulkaaninen aines on säilyttänyt kaupunkia uskomattoman hyvin, sieltä on löydetty ja siirretty museoihin mm. kankaita ja huonekalujakin. Paikalla oli nähtävillä paljon upeita kaksikerroksisia rakenteita, kauniita seinämaalauksia ja puisia (melko hiiltyneitä) rakenteiden osia. Miksi kaikkea ei sitten kaiveta esiin? Luultavasti suuren työmäärän lisäksi urakkaa estää se, että nykyinen Ercolanon kaupunki on rakennettu muinaisen kaupungin päälle. Kaivuutyöt, entisöinti ja vanhan säilyttämisen työt olivat käynnissä parhaillaankin.
Kävimme illalla syömässä The Lion King (Leijonakuningas) nimisessä pizzeriassa lähellä via Duomoa. Söimme alkulautasen, jossa tuoreita mereneläviä (paistettuja katkarapuja, kahta eri kalaa, vauva-mustekala ja kasviksia). Sen jälkeen saimme pyytämättä ja maksutta ihanan lautasen jossa eräänlaisia paistettuja taikinapalloja, mykyjä joiden sisällä perunasta, riisistä tai spagetista tehtyä kasvisseosta. Niiden mukana tuli kulhollinen lientä, jossa mausteita, sianlihaa ja papuja. Herkullista! Siihen päälle pizzat, pullo valkoviiniä, kahvit ja grapat. Kahden hengen illallinen ruokajuomineen 50 e. Voin suositella ravintolaa. Päivä on ollut helteinen ja väsyttävä, ihanaa päästä suihkuun ja nukkumaan. Huomenna onkin aikainen aamuherätys ja lento uuteen paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti